Kaneliässiä ja koulutuspolitiikkaa

Sain alkuviikosta osallistua mielenkiintoiseen tilaisuuteen Suomen Oslon lähetystössä. Arene ry eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto oli Norjassa tutustumassa paikalliseen korkeakoulupolitiikkaan sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan infrastruktuuriin. Delegaatiossa oli mukana myös väkeä opetus- ja kulttuuriministeriöstä,  AKAVAsta ja OAJ:stä. Suurlähettiläs Erik  Lundberg järjesti delegaatiolle tiistaina vastaanoton, johon minäkin sain kutsun.

Suomen lähetystön toimisto ja suurlähettilään residenssi sijaitsevat Frognerin kaupunginosassa noin vartin kävelymatkan päässä keskustasta. Samalla alueella on paljon muitakin lähetystöjä, esimerkiksi Iso-Britannian, Itävallan ja Venäjän lähetystöt ovat aivan lähellä. 
Suomen lähetystö on kaunis, keltainen kivihuvilatyylinen rakennus, jonka sisäpihan toisessa reunassa on suurlähettilään residenssi.  Sisäpihalla kasvaa tammi, jonka itsenäisen Norjan ensimmäinen kuningas eli  Haakon VII ja presidentti Relander istuttivat aikoinaan valtiovierailun yhteydessä v. 1926. Tosin lähetystö sijaitsi silloin eri paikassa, mutta kun lähetystö muutti nykyisiin tiloihin v 1935, tammi muutti mukana.  Residenssirakennus , jossa siis on  sekä edustustiloja että suurlähettilään virka-asunto, on viimevuosisadan alussa rakennettu tyylikäs kolmikerroksinen kivihuvila..Talon on suunnitellut tunnettu norjalainen arkkitehti Arnstein Arneberg  ja se tuli Suomen valtion käyttöön 1980- luvulla jolloin se peruskorjattiin. Erittäin kaunis miljöö ja varmasti keväämmällä vielä kauniimpi kun sisäpihan puutarha suurten puiden katveessa pääsee  paremmin oikeuksiinsa!



Kuva on poimittu lähetystön nettisivuilta

Tilaisuuden aluksi suurlähettiläs Lundberg kertoi lähetystön toiminnasta ja Norjan asemasta alati muuttuvassa  maailmantilanteessa. Sen jälkeen lähetystössä erityisesti koulutuspolitiikkaa seuraava Henna Kvam teki katsauksen koko norjalaiseen koulutusjärjestelmään ja sen haasteisiin. Saimme kuulla, että norjalaisista nuorista todella suuri osa jättää toisen asteen koulutuksen kesken ja tämä tietenkin on  yhtenä syynä syrjäytymiskehitykseen, josta täällä ollaan todella huolestuneita. Samoin korkeakouluopinnot keskeytyvät hämmästyttävän usein. Henna kertoi, että jopa 40 % :lla korkeakouluopinnot aloittaneista opinnot keskeytyvät jossain vaiheessa. Toki monet jatkavat opintojaan myöhemmin joko samassa koulutuksessa tai toiseen koulutukseen siirtyen, mutta noin viidennekseltä tutkinto jää kokonaan suorittamatta.  Norjassa on Suomeen verrattuna varsin maltillinen määrä korkeakouluja ja viime vuosien trendinä on ollut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistyminen isommiksi yksiköiksi . Iso ero Suomeen verrattuna on sekin että Univerity Colleget eli ammattikorkeakoulut tuottavat myös tohtoritason koulutusta. Puheenvuoro herättikin paljon keskustelua myöhemmin, eikä syyttä.



Kuva by J.Kämäri.

Minua oli pyydetty kertomaan kokemuksistani työskentelystä Oslon yliopistossa ja ylipäätäänkin siitä millaista on olla ”pitkässä vaihdossa” ulkomailla. Ihan ruohonjuuritason kokemuksia siis. Kerroin, miten tulin hakeneeksi Marie Curie ohjelmaan ja miten prosessi eteni hakemuksesta työsopimukseen. Juttelin myös työilmapiiristä ja johtamisesta sellaisena kuin se minulle näyttäytyy.  Piruuttani kerroin tulossa olevasta yliopiston rehtorin vaalistakin, koska kuulijajoukko koostui pääosin rehtoreista. Tilaisuuden lopuksi käytiin vielä yhteistä keskustelua kaikkien kolmen puheenvuoron pohjalta. Olin ilahtunut kiinnostuneista kysymyksistä ja  saamastani positiivisesta palautteesta. Meni näköjään taas hyvä jännittäminen ihan hukkaan.

Ai niin, ne kaneliässät! Tilaisuudessa oli jotenkin kotoisa tunnelma heti alusta alkaen, kun kahvin kanssa oli tarjolla perinteisiä lusikkaleipiä ja kaneliässiä, jotka maistuivat kotitekoisilta eli juuri sellaisilta kuin niiden pitääkin maistua.  

Olipas mielenkiintoinen ja mukava työtehtävä.