Oslo on rankattu korkealle yliopistokaupunkien vertailussa

Blindernin kampuksen kirjasto

Viime viikolla Oslon yliopiston virkakauttaan lopetteleva rehtori Ole Petter Ottersen bloggasi otsikolla ”Oslo på listen over verdens beste studentbyer”. Innostuin lukemaan koko tekstin ja ihmettelemään hieman tarkemminkin, mikä Oslosta tekee niin erinomaisen opiskelijakaupungin. Rehtori viittasi äskettäin julkaistuun QS Best Student Cities 2017 -rankingiin.  Siinä maailman yliopistokaupunkeja on pistetty järjestykseen vertaamalla mm. yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen laatua, elinkustannusten tasoa, kaupungin houkuttelevuutta sekä opiskelijoiden kokemuksia. Oslo sijoittui tässä kokonaisrankingissa sijalle 53. Pohjoismaisista kaupungeista korkeammalle sijoittuivat vain Kööpenhamina (37.) ja Tukholma (47.) Myös Helsinki oli arvostettu varsin korkealle, sijoitus 61. Kärkikolmikko tässä rankingissa oli Montreal, Pariisi ja Lontoo.  Erityisen hyvin Oslo sijoittui houkuttelevuus-kategoriassa (28.) sekä opiskelijoiden kokemusten perusteella annetuissa pisteissä(35).

Tavallinen talvisunnuntai Sognsvann-järvellä

Houkuttelevuutta tarkasteltiin mm. yleisen turvallisuuden, sosiaalisen ilmapiirin sekä vapaa-ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksien näkökulmasta.   Ainakin liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksia on yllin kyllin, taidetarjontaa on joka makuun ja ilmaisia kulttuurielämyksiä saa vaikka vierailemalla Ekebergin ja Vigelandin patsaspuistoissa.  Kaupunki on oman kokemukseni mukaan hyvä kombinaatio vanhaa ja uutta arkkitehtuuria ja itseäni viehättävät myös lukuisat upeat puistot, jotka tuova luonnon lähelle aivan ydin keskustassakin.  Oslo sai hyvät arvioinnit yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, mikä puolestaan metropoleissa oli huomattavasti heikompi.  

Åkerhusin linnoitus on turvannut kaupunkia jo 700 vuotta

Opiskelijoiden kokemukset -kategoriaan kuului kahdeksan eri osa-aluetta: suvaitsevaisuus ja inkluusio, monikulttuurisuus, ystävällisyys, liikenneyhteydet, kustannustaso, yöelämä, työllistymismahdollisuudet ja taide- ja kulttuuritarjonta.  Erityisen positiivisia kommentteja Oslolle tuli hyvistä liikenneyhteyksistä. Totta onkin, että täällä julkinen liikenne toimii hyvin ja joka paikkaan pääsee, metrolla, bussilla tai ratikalla ja vieläpä sangen kohtuulliseen hintaan; kuukausikortti maksaa noin 700 NOK ja sillä saa sitten körötellä sydämensä kyllyydestä.

Asumiskustannukset ovat sen sijaan korkeat sekä vuokra- että omistusasunnoissa. Asuntojen hinnat nousevat kuulemma nyt n. 15% vuosivauhtia. Muuan nuorempi italialainen post doc – kollega olikin ostanut asunnon vaikka aikoo viipyä Oslossa vain kaksi vuotta. Hän arveli, että saa omansa pois ja pääsee vielä voitollekin, kun myy asunnon noin vuoden päästä. 

Näkymä Ekeberg -puistosta kaupungille



Yksi monista Ekeberg-puiston naisfiguureista

Omasta mielestäni ihan peruselintarvikkeiden hintataso ei poikkea Suomen hinnoista, mutta esimerkiksi ravintolassa syöminen tai kahviloissa käyminen on aika suolaisen hintaista. Jo klassikoksi muodostuneen Big Mac -indeksin mukaan Oslossa syödään maailman toiseksi kalleimmat hampurilaisateriat! Toisaalta kansainväliset opiskelijat arvioivat, että korkeaa kustannustasoa kompensoi se, että opiskelusta ei tarvitse maksaa lukukausimaksua. Toinen äskettäin julkaistu ranking puolestaan hehkuttaa, että Oslossa on onnellisimmat kansainväliset opiskelijat. Tästä meriitistä Oslon yliopisto palkitaankin tulevassa European Association of International Education  eli EAIE -kongressissa syyskuussa Liverpoolissa.

Opetuksen ja tutkimuksen laatu – kategoriassa kärjessä olivat aikaisempien vuosien tapaan MIT, Stanford ja Harvard. Helsingin yliopisto sijoittui korkealle ollen 91. kun taas Oslon yliopisto oli sijalla 113. Uteliaisuuttani katsoin vielä, miten lääketieteellinen tiedekunta, jossa työskentelen, on sijoittunut muiden saman alan tiedekuntien joukossa. Ei huonosti ollenkaan; sijoitus 133. Kärkipaikoilla keikkuvat odotetusti Harvard, Cambridge ja Oxford.  Hieman tulee painetta oman tutkimuksenkin suhteen. Ainakin, jos haluaisin (Kari Uusikylää siteeraten)  olla ” kärkitutkija huippututkimuksen äärimmäisellä etureunalla”.