Adventtiajatuksia

Viime viikonloppuna sain tilaisuuden tutustua paikallisiin adventtiperinteisiin parissakin eri tilaisuudessa. Perjantaina vietettiin laitoksen pikkujouluntapaista juhlaa eli "julebord". Siihen olisi kuulunut myös päivällä järjestetty seminaari mutta totesin ohjelmasta, että kaikki puheenvuorot olivat norjaksi, joten arvelin, että voin hyvin skipata sen osuuden ja keskittyä enemmän iltajuhlaan. Eipä muuta kuin parempaa kolttua päälle ja silmiä piirtämään ja sitten menoksi!

Bussikuljetus oli järjestetty kampukselta Frognerseteriin, jossa käytössämme oli Sporten -niminen yli satavuotias suuri hirsirakennus. Erittäin kaunis ja jollain tapaa kotoisa ympäristö, josta minulle tuli mieleen Tuusulanjärven taiteilioiden kansallisromanttiset pytingit. Suurehkoa salia hallitsi korkea avotakka, jossa tuli rätisi tuomassa lämpöä ja tunnelmaa. Olisi tietysti pitänyt olla kamera tai edes kännykkä mukana, mutta ajattelin -tyhmästi- että ei kuulu illallisetikettiin näpsiä kuvia tai räplätä puhelinta... No mik' on olutta on mennyttä, vai miten se olikaan.

Alkumaljojen ja tutustumisseisokelun jälkeen meidät komennettiin omiin pöytiimme. Sisääntulon yhteydessä kiposta nostetun lappusen perusteella sitten etsiskelin oikeaa pöytää. Pöytäni nimi oli muuten Meniski - mikäs sen osuvampaa! Olisi ollut tarjolla myös esim. Aivojen etulohko tai Umpilisäke. (Lääketieteilijät ovat tunnetusti vitsikkäitä omalla tavallaan).  Aluksi laulettiin yhteislauluna paikallinen joululaulu, jonka sanoma taistelee kaikessa ankeudessaan ja satiirisuudessaan Juicen Sika- biisin kanssa jotakuinkin tasaväkisesti. Lupaava aloitus siis!

Muutamien (norjankielisten) puheiden jälkeen päästiin vihdoin buffet-pöydän kimppuun. Oli ainakin riittävästi sorttimentteja; lohta graavattuna, savustettuna, ja muutamalla muullakin tavalla valmistettuna, leikkelepöydässä lammasta, possua, poroa, riimihärkää, maksapateeta ja ties mitä muuta, lisukkeina vihersalaattia, waldorf-salaattia, perunasalaattia ja soosia joka lähtöön. Varsinainen lämmin ruoka koostui makkaroista ja erittäin paksurasvaisesta possunkyljestä keitettyjen perunoiden kera. Satsasin alkuruokaosastoon enkä todellakaan jäänyt nälkäiseksi. Jälkiruoka oli riisipuuron näköistä mutta jugurtilta maistuvaa puuroa mansikkahillon kanssa. Päälle vielä kahvia ja pepparskakor, niin johan oli tukeva olo.

Ruokailun välillä kuulimme klassista kitaransoittoa. Myöhemmin minulle selvisi, että kitaran varressa oli lääketieteellisen etiikan proffa. Ei huono. Lisäksi ohjelmassa oli nuorehkon oopperalaulajan laulamia joululauluja. Meni oikein kylmät väreet häntä kuunnellessa; meikäläinen ei pääse noin korkealle edes keittötikkailla seisten. Hän otti koko porukan mukaan harjoittelemaan oopperakuorona olemista: kolmeen ryhmään jaetun porukan kesken kilpaillen tietysti. Meidän ryhmä ei voittanut vaikka parhaani tein norjankielisten värssyjen kanssa.

Sunnuntaina puolestaan oli vuorossa perinteinen adventtikonsertti yliopiston henkilökunnalle
perheineen. Tämä konsertti pidettiin keskustassa yliopiston päärakennuksessa. Rakennus edustaa samaa klassista tyyliä kuin meillä Senaatintoria ympäröivät rakennukset Helsingissä.  Oslon yliopiston päärakennuksen juhlasalin seiniä koristavat Munchin valtavat seinämaalaukset, jotka on restauroitu juuri äskettäin. Kertakaikkiaan hieno miljöö konsertille.

Saliin saa ottaa kerralla 600 henkeä eli kun orkesteri ja kuoro oli yhteensä noin 100 henkeä niin yleisöä mahtui viitissen sataa. Sali oli aivan viimeistä sijaa myöten täynnä. Olin tyytyväinen, kun ymmärsin olla paikalla ajoissa, niin pääsin hyvälle paikalle istumaan eikä tarvinnut seurata konserttia eteisen puolelta niinkuin osalle kävi.

Konsertissa esiintyivät yliopiston sinfoniaorkesteri ja kuoro sekä sopraano Mariann Fjeld-Solberg. Vieruskaverini arveli etukäteen, että orkesteri ei ole kovin hyvä mutta minun  mielestäni se selvisi hienosti haastavasta, jopa kunnianhimoisesta ohjelmasta; Bizet'iä, Straussia, Rimski-Korsakovia, Puccinia.
Kuoro lauloi muutaman tutumman joululaulun. Olin ilahtunut siitä, että he lauloivat Ahti Sonnisen Jouluhymnin suomeksi  ja vieläpä ihan ymmärrettävästi: "rauhaa, oi rauhaa, kellot ne soi, lapselle rauhaa, rauhaa ne soi .."  Tuossa joululaulussahan toinen säkeistö on vähän outo, koska se kertoo pääsiäisen tapahtumista. Nyt tulin ajatelleeksi, että ehkä se kertookin äidin etukäteishuolesta ja surusta lapsensa puolesta "Kaukainen risti varjonsa luo /Sieluhun äidin kivun se tuo".  Siihen ajatukseen lienee jokaisen äidin helppo samaistua.

Konsertti päättyi kahteen yhteislauluun: Glade jul, heilige jul sekä  Deilig er jorden. Siis Jouluyö, juhlayö ja Maa on niin kaunis. Täälläkin on tapana laulaa Maa on niin kaunis seisten ja valot himmennetynä. Tuli aika kotoinen olo.