Frihet under ansvar

Heti alkajaisiksi lienee syytä todeta, että tässä blogissa ei anneta käsityöohjeita,vaikka nimestä voisi helposti niin luullakin.  Tarkoituksena on kertoa olostani ja elostani Norjassa reilun vuoden mittaisen tutkijapestini aikana. Kun mietin blogille nimeä, tulin pohtineeksi, mitä suomalaiset noin yleisellä tasolla oikeastaan tietävät Norjasta: öljy, kalleus, lohi, Holmenkollen, Lillehammerin olympialaiset, Nobelin rauhanpalkinto, kuningasperhe, vuonot, Hammerfest, norjalainen villapaita...mitä muuta? Ai niin, onhan vielä Juicen biisi, jossa lauletaan "Norja on maa miss' on kaikki kaltevaa".

Poissulkumenetelmällä  päädyin siihen,  että Norjalainen villapaita on noista ainoa mahdollinen nimi tälle blogille. Onhan tästä vuodesta tulossa lievästi ontuvaa symboliikkaa käyttäen jonkin sortin kirjoneule; pohjavärinä työtä yliopistolla ja perusarkea asunnolla (jota en osaa kodiksi kutsua), kuvioina uuteen maahan ja ihmisiin tutustumista eri muodoissaan ja pieninä väripilkahduksina sieltä täältä eteen tulevia tapahtumia, joista vielä ei ole aavistustakaan. Löysempää ja tiukempaa silmukkaa. Ihan symmetristä ja säännöllisen  jämptiä en lupaa lopputuloksen olevan, pikemminkin melko vapaalla kädellä riipaistua.

Viime viikolla osallistuin yliopiston ulkomaisille työntekijöille järjestettyyn kurssiin "Working with Norwegians".  Näitä järjestetään kuulemma monta kertaa vuodessa, sillä noin neljäsosa tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ja 8% muusta henkilökunnasta luokitellaan kansainvälisiksi työntekijöiksi. Oslon yliopiston henkilöstön kokonaismäärä on noin 6300, josta Academic staff on noin 3500 eli heistä melkein 900 lienee ei-norjalaisia. Plus se muu henkilökunta. Onhan siinä työsarkaa. Opiskelijoita on muuten noin 28000.

Kyseisessä koulutuksessa meitä oli paikalla parisenkymmentä ja kotimaiden kirjo oli melkoinen: Ukraina,USA, Belgia, Iran, Malawi, Intia, Kiina, Saksa, Kreikka, Ranska...Jotkut olivat olleet Oslossa pari kuukautta, joku puoli vuotta, joku jo useamman vuoden. Minä taisin olla uusin tulokas tässä porukassa. Olisin kyllä toivonut, että alussa olisi käyty edes lyhyt AA-kierros: "Olen M Suomesta ja olen asunut nyt Oslossa viikon". Siihen olisi tietysti mennyt muutama minuutti, mutta se olisi ehkä helpottanut keskustelua, kun olisi tiennyt heti alkuun, mistä nämä kaikki ihmiset ovat tänne tulleet. Nyt ehdittiin jutella vasta tauolla, jonka jälkeen keskusteluakin syntyi paremmin. (Sisäinen opettajani huokaisi syvään)

Teemana koulutuksessa oli norjalainen työ- ja tapakulttuuri. Tietenkään en vielä parin viikon kokemuksella pysty lataamaan tiskiin kovin vankkoja mielipiteitä, mutta näin ensituntumalta erot Suomeen eivat ole kovin suuria.  Varmaan monesta muusta maasta tulevalle tällainen varsin vahvasti itsekunkin omaa vastuuta ja vapautta korostava työskentelytapa ja epämuodollisuus, sinuttelu ja coaching -tyylinen johtaminen on todella outoa ja kummallista. Frihet under ansvar, sanoi kouluttaja. Käytännössä ohjeet työskentelyyn ovat aika ympäri pyöreitä, joten itse kukin voi tehdä hommansa omalla osaamisellaan ja tyylillään kunhan tulosta syntyy ja aikataulussa pysytään. Jos työntekijä kokee, että esimerkiksi aikataulu johonkin hommaan on epärealistinen, siitä voi aina diskuteerata pomon kanssa, kertoi kouluttaja. Ymmärrän kyllä, että aika äskettäin Norjaan muuttanut intialainen kollegani on aikalailla hämmentynyt kokemustaustaansa nähden täysin erilaisesta työkulttuurista.

Kouluttajan mukaan norjalaisten on vaikea antaa negatiivista tai korjaavaa palautetta; se on usein kääritty pumpuliin  jonka seasta pitäisi löytää se kritiikin itu. Tämä on vähän yllättävää siinä mielessä, että muuten olen kokenut norjalaiset hyvinkin suorapuheisiksi ja avoimiksi. No, minulle tässä palautteen antamisen vaikeudessa ei ollut sinänsä mitään uutta; emmehän me suomalaisetkaan osaa! Ainakin työhyvinvointitutkimukset vuodesta toiseen kertovat, että työyhteisöissä hiertävät isoimpina kivinä kengässä puutteellinen tiedonkulku ja palautteen vähäisyys.

Puhuttiin siellä vähän työpukeutumisestakin, joka on tyyliltään kaiketi ennemminkin rento kuin muodollinen mutta tietenkin se riippuu paljon työtehtävästä. Eli meikäläisen hommassa toimistovillasukat ovat ihan ok. Norjalaiset pukeutuvat muodollisesti kolmentyyppisiin tilaisuuksiin; ensinnäkin Norjan kansallispäivänä toukokuussa kaupungille mennään katsomaan paraatia paremmissa vermeissä eikä missään tapauksessa farkuissa (hyvä tietää). Jos tulee kutsutuksi illalliselle vaikka ihan vain kollegan luo, pannaan pukua/ kolttua päälle. Ja julebord vaatii ehdottomasti parempaa päälle. Tuo viimeiksi mainittu pikkujouluntapainen  illallisjuhla onkin tiedossa loppuviikosta. Silloin  pitää  siis "pynta oss til julefeste".