Rehtorivaalia kohti

Kuvan hiihtäjä ei liity tapaukseen

Elämme jännittäviä aikoja: Oslon yliopistoon valitaan huhtikuussa uusi rehtori ja vararehtorit. Nykyinen rehtori on ollut tehtävässä kaksi nelivuotiskautta ja ei siten saa enää asettua ehdolle. Mielenkiintoisen koko prosessista tekee se, että valinta tapahtuu vaalina, jossa sekä henkilökuntaan kuuluvilla että opiskelijoilla on äänioikeus. Minäkin pääsen siis äänestämään. Aika hienoa!

Tietenkin ehdokasasettelu ja itse vaali on tarkasti ohjeistettu hallintosäännössä. Vaalitoimikuntaan kuuluu edustajat eri henkilöstöryhmistä ja yliopiston hallinnosta sekä opiskelijakunnasta ja heidän tehtävänsä on valvoa, että kaikki sujuu pykälien mukaan ja esimerkiksi, että ehdokkaat ovat kelpoisia ko. tehtäviin.

Henkilökuntaa Oslon yliopistossa on noin 6000 ja opiskelijoita suunnilleen 28 000. Kaikkien äänet eivät kuitenkaan ole saman arvoisia. Sikäli kuin norjankielisistä vaalisäännöistä ymmärsin, opetus- ja tutkimushenkilöstön äänet painotetaan niin, että ne tuovat  53% lopputuloksesta, muun henkilökunnan osuus on 22% ja opiskelijoiden 25%. 

Ehdokasasettelu päättyi kolmisen  viikkoa sitten ja ehdolle asettui kaksi rehtoritiimiä.  Tässä vaalissa nimittäin äänestetään joukkuetta eikä niinkään yksittäistä henkilöä, vaikka toki rehtorikandidaatit ovat suurimman kiinnostuksen kohteena.  Ehdolla ovat matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani , kemian professori Svein Stølen ja oikeustieteellisen tiedekunnan ex-dekaani, professoriHans Petter Graver Kummallakin ehdokkaalla on muilta tieteenaloilta tulevat vararehtoriehdokkaat (pro-rektor + vicerektor).  Kumpikin tiimi tekee tiukasti vaalityötä ja netissä olevilla kampanjasivuilla voi tutkailla, mitä kukakin on mieltä eri asioista.  

Pari viikkoa sitten oli ensimmäinen yleisölle avoin vaaliväittely. Harmikseni en päässyt paikan päälle kuuntelemaan, mistä siellä keskusteltiin, mutta onneksi intranetistä löytyi seuraavana päivänä kohtalaisen yksityiskohtainen selostus tilaisuuden kulusta. Lisäksi eräs kollega oli ollut paikalla ja osasi täydentää sopivasti. Nähdäkseni erot ehdokkaiden näkemyksissä eivät ole kovin suuria; toinen on ehkä painottaa enemmän tutkimusta, toinen tarkastelee yliopistoa enemmän osana ympäröivää yhteiskuntaa.  Ihan kaikkea saatavilla olevaa (pääosin norjankielistä) materiaalia en ole ehtinyt/jaksanut kahlata läpi. Olisinkin halunnut kysyä tuossa vaalitilaisuudessa, mitä ehdokkaat aikovat tehdä kansainvälisten tutkijoiden ja opiskelijoiden integroinnin edistämiseksi ja ylipäätään kansainvälisyyden lisäämiseksi.

On kyllä sanottava, että aika haastava tehtävä on edessä sekä ehdokkailla että äänestäjillä. En ole vielä omaa kantaani lukinnut puoleen jos toiseenkaan, mutta ehdottomasti aion käyttää tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden antaa ääneni huhtikuussa. Ja kyllä; olen miettinyt, miten suomalaisissa korkeakouluissa mahtaisi käydä.

Happiest international students are in Oslo!

 Last week the rector of the University of Oslo  Ole Petter Ottersen wrote in his blog about  Best Student Cities 2017 -ranking.   In this ranking university cities across the world are compared in several categories: quality of education and research, affordability, desirability and students’ experiences. Oslo was ranked high, 53^rd. Big cities like Montreal, London and Paris were  the top three in total ranking. Among the Nordic cities Copenhagen and Stockholm got the highest rankings (37. and 47.)  Finnish capital Helsinki was also well appreciated; it was 61^st in this world wide ranking. Oslo was  ranked particularly high in desirability and students experiences. This is also confirmed by another international ranking that was published recently: Oslo has the happiest international students! This accomplishment will be celebrated in coming September in the congress of European association of international education where Oslo University will receive an award.

Desirability of university cities was evaluated in regard to safety, social atmosphere and possibilities of various leisure time activities. In my experience, Oslo gives excellent possibilities to all kind of outdoor activities and sports but for those more interested in art and culture the possibilities are innumerable. In addition to art museums and galleries, art and culture can be admired in many parks of Oslo, especially in Ekeberg park and Vigeland park which both have a fine collection of statues and are free for the audience. The city itself is in my opinion a nice combination of old and modern architecture, spiced with incredible huge forests and surrounding mountain area which can easily be reached with public transportation. Oslo got also high ranking is safety, which may be much poorer in bigger metropoles.

The category ‘students’ experiences’ comprised eight topics: tolerance and inclusion, diversity, friendliness, transportation, affordability, night life, employment opportunities after graduation and art and culture. The students appreciated the good public transportation system highly. It is easy to get around by metro, by bus or by tram with reasonable costs; card for one month costs about 700 NOK (100 NOK=~9€). Negative feedback was given about high living costs. The rents are high and many students prefer to live outside the city where the level of rent may be more affordable. In my experience, if you buy regular food supplies – no gourmet- the prices are about the same as in Finland. However, dining in restaurants is expensive – even according to the locals.  The so called ‘Big mac –index’ tells that in Oslo you get the second most expensive hamburgers in the world. On the other hand, the fact that there are no tuition fees in public universities compensates the living costs to some extent and makes living in Oslo possible for international students. (In Oslo university there are about 28 000 students in 8 faculties and about 15 % of them are international students.)

In the category concerning the quality of education and research Oslo University was number 113 in the world. In top3 were three American universities, MIT, Stanford and Harvard - hardly a surprise to anyone! 

Oslo on rankattu korkealle yliopistokaupunkien vertailussa

Blindernin kampuksen kirjasto

Viime viikolla Oslon yliopiston virkakauttaan lopetteleva rehtori Ole Petter Ottersen bloggasi otsikolla ”Oslo på listen over verdens beste studentbyer”. Innostuin lukemaan koko tekstin ja ihmettelemään hieman tarkemminkin, mikä Oslosta tekee niin erinomaisen opiskelijakaupungin. Rehtori viittasi äskettäin julkaistuun QS Best Student Cities 2017 -rankingiin.  Siinä maailman yliopistokaupunkeja on pistetty järjestykseen vertaamalla mm. yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen laatua, elinkustannusten tasoa, kaupungin houkuttelevuutta sekä opiskelijoiden kokemuksia. Oslo sijoittui tässä kokonaisrankingissa sijalle 53. Pohjoismaisista kaupungeista korkeammalle sijoittuivat vain Kööpenhamina (37.) ja Tukholma (47.) Myös Helsinki oli arvostettu varsin korkealle, sijoitus 61. Kärkikolmikko tässä rankingissa oli Montreal, Pariisi ja Lontoo.  Erityisen hyvin Oslo sijoittui houkuttelevuus-kategoriassa (28.) sekä opiskelijoiden kokemusten perusteella annetuissa pisteissä(35).

Tavallinen talvisunnuntai Sognsvann-järvellä

Houkuttelevuutta tarkasteltiin mm. yleisen turvallisuuden, sosiaalisen ilmapiirin sekä vapaa-ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksien näkökulmasta.   Ainakin liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksia on yllin kyllin, taidetarjontaa on joka makuun ja ilmaisia kulttuurielämyksiä saa vaikka vierailemalla Ekebergin ja Vigelandin patsaspuistoissa.  Kaupunki on oman kokemukseni mukaan hyvä kombinaatio vanhaa ja uutta arkkitehtuuria ja itseäni viehättävät myös lukuisat upeat puistot, jotka tuova luonnon lähelle aivan ydin keskustassakin.  Oslo sai hyvät arvioinnit yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, mikä puolestaan metropoleissa oli huomattavasti heikompi.  

Åkerhusin linnoitus on turvannut kaupunkia jo 700 vuotta

Opiskelijoiden kokemukset -kategoriaan kuului kahdeksan eri osa-aluetta: suvaitsevaisuus ja inkluusio, monikulttuurisuus, ystävällisyys, liikenneyhteydet, kustannustaso, yöelämä, työllistymismahdollisuudet ja taide- ja kulttuuritarjonta.  Erityisen positiivisia kommentteja Oslolle tuli hyvistä liikenneyhteyksistä. Totta onkin, että täällä julkinen liikenne toimii hyvin ja joka paikkaan pääsee, metrolla, bussilla tai ratikalla ja vieläpä sangen kohtuulliseen hintaan; kuukausikortti maksaa noin 700 NOK ja sillä saa sitten körötellä sydämensä kyllyydestä.

Asumiskustannukset ovat sen sijaan korkeat sekä vuokra- että omistusasunnoissa. Asuntojen hinnat nousevat kuulemma nyt n. 15% vuosivauhtia. Muuan nuorempi italialainen post doc – kollega olikin ostanut asunnon vaikka aikoo viipyä Oslossa vain kaksi vuotta. Hän arveli, että saa omansa pois ja pääsee vielä voitollekin, kun myy asunnon noin vuoden päästä. 

Näkymä Ekeberg -puistosta kaupungille



Yksi monista Ekeberg-puiston naisfiguureista

Omasta mielestäni ihan peruselintarvikkeiden hintataso ei poikkea Suomen hinnoista, mutta esimerkiksi ravintolassa syöminen tai kahviloissa käyminen on aika suolaisen hintaista. Jo klassikoksi muodostuneen Big Mac -indeksin mukaan Oslossa syödään maailman toiseksi kalleimmat hampurilaisateriat! Toisaalta kansainväliset opiskelijat arvioivat, että korkeaa kustannustasoa kompensoi se, että opiskelusta ei tarvitse maksaa lukukausimaksua. Toinen äskettäin julkaistu ranking puolestaan hehkuttaa, että Oslossa on onnellisimmat kansainväliset opiskelijat. Tästä meriitistä Oslon yliopisto palkitaankin tulevassa European Association of International Education  eli EAIE -kongressissa syyskuussa Liverpoolissa.

Opetuksen ja tutkimuksen laatu – kategoriassa kärjessä olivat aikaisempien vuosien tapaan MIT, Stanford ja Harvard. Helsingin yliopisto sijoittui korkealle ollen 91. kun taas Oslon yliopisto oli sijalla 113. Uteliaisuuttani katsoin vielä, miten lääketieteellinen tiedekunta, jossa työskentelen, on sijoittunut muiden saman alan tiedekuntien joukossa. Ei huonosti ollenkaan; sijoitus 133. Kärkipaikoilla keikkuvat odotetusti Harvard, Cambridge ja Oxford.  Hieman tulee painetta oman tutkimuksenkin suhteen. Ainakin, jos haluaisin (Kari Uusikylää siteeraten)  olla ” kärkitutkija huippututkimuksen äärimmäisellä etureunalla”.