Kaupunkisuunnistusta

Minne mennä joutilaana lauantaipäivänä Oslossa? Noin yleisesti ottaen kaupungilla rampostaminen ei  kiinnosta, mutta uudessa asuinkaupungissa on kiva tutustua uusiin paikkoihin nyt kun lähiympäristö ja ns pakolliset reitit ovat jo tulleet tutuiksi. Olin ajatellut mennä Munch- museeon ja sen lähiympäristöön mutta työkaveri vinkkasi, että jos on hyvä ilma niin kannattaisi tutustua Ekeberg-puistoon. Ekeberg on Oslo-vuonon itärannalla aivan kaupungin keskustan tuntumassa oleva korkea kukkula, joka annettiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön jo 1889 ja jossa on nyt muutaman vuoden ollut patsaspuisto. Taidemuseollahan voisin käydä jonain sateisena viikonloppunakin. Hyvä idea!


Koska tuo kaupungin itäpuoli on ihan tuntematonta aluetta minulle, piti ensin vähän perehtyä karttoihin ja liikenneyhteyksiin, etten olisi ihan hukassa tällä kaupunkiretkellä. Päätin mennä metrolla keskustaan ja kävellä sitten jo tutuksi tullutta reittiä bussiterminaalin, poliisitalon ja verotoimiston ohi ja katsella sitten, mistä pääsee ranta-alueelle. Käytännössä koko oopperatalon ympäristö on yhtä isoa rakennus- ja tietyömaata ja kaikki kadut ja kävelytiet eivät ole tällä hetkellä avoinna liikenteelle.

Siinä mielessä suunnistaminen uusien modernien rakennusten juurelta Ekebergiin oli helppoa, että kohde oli koko ajan näkyvissä, vaikka jouduinkin vähän kiertämään tietöiden takia. Lopulta sain näkyviin puistoon vievän kävelytien alun ja lähdin kiipeämään rinnettä ylös. Valokuviin tuntuu olevan mahdoton vangita rinteen jyrkkyyttä, mutta toki jotain sekin kertoo, että nousua huipulle on 115 m merenpinnan tasosta. Mitkä maisemat kukkulan laelta avautuikaan! Kyllä kannatti kiivetä.

Puistolla on mielenkiintoinen historia. Yli sadankolmenkymmenen vuoden aikana monenlaista on ehtinyt tapahtua. Jo 1800-luvun lopulla avattiin ensimmäinen kahvilarakennus. Toisen maailmansodan ja saksalaismiehityksen aikana saksalaiset miinoittivat koko ylätasangon aukean alueen, jotteivat liittoutuneiden joukot voisi käyttää sitä lentokenttänä. Nyt tuolla kukkulan laella on leirintäalue ja kotieläinpuisto. Epäilen, että tapaamani karkulaiset olivat peräisin kotieläinpuistosta. Millä riemulla ne laukkasivatkaan puistoaukealla edes takaisin! Tuppasi väkisinkin hymyilyttämään.

Uusi funkkistyylinen ravintolarakennus valmistui 1929, mutta vähitellen se jäi pois käytöstä ja suljettiin kokonaan 1997. Rakennus ehti lähes rapistua ennenkuin yksityinen sijoittaja, Christian Ringnesin yhtiö, osti sen ja teki valtavan työn kunnostaessaan sen nykyiseen loistoonsa: todellinen kulttuuriteko, sillä Ekebergsrestaurant on kuulemma Oslon harvoja funkkisrakennuksia.

Muutama vuosi sitten sama sijoittaja sopi kaupungin kanssa puiston kunnostamisesta ja yksityisen patsaskokoelmansa sijoittamisesta puistoon. Puisto avattiin kunnostettuna loppuvuodesta 2013. Teoksia on yhteensä 35 ja ne on sijoiteltu väljästi kävelyteiden ympärille. Suurin osa teoksista on ravintolan ja sen läheisyydessä olevien rakennusten ympärillä. Minä en kiertänyt kaikkia, kun en älynnyt printata puiston opaskarttaa mukaani. No, ei haittaa; onpa katseltavaa toisellekin kerralle.

Palasin alas toista reittiä, mutta se taisi olla jotakuinkin yhtä jyrkkä kuin se, jota käytin mennessä - ainakin päätellen vastaantulijoiden tuskaisista ilmeistä ja puuskutuksesta.

Arvelin tässä vaiheessa, että minulle tuli riittävästi askelia tällä reissulla joten hyppäsin ratikkaan ( täkäläisittäin trikk) ja köröttelin sillä koko keskustan läpi aina Majorstueniin asti. Oli kiva katsella pääkaupungin lauantai-iltapäivän
 hyörinää  ikkunasta ja ihailla upeita vanhoja rakennuksia, joita on etenkin Kuninkaanlinnan ja Majorstuenin välillä. Tätä ratikkamatkailua voisi tehdä enemmänkin; käytännössä ilmaista sight-seeing ajelua matkakortin haltijalle.