Erilainen päivä

Yleensä työpäiviä leimaavat tietynlaiset rutiinit. Samoja ihmisiä astuu metroon  tästä Kringsjån asemalta lähes joka aamu. Kuten esimerkiksi George Clooneyn kaksoisveli, Dekkarinlukija, Virkamies, Teiniäiti, Kirjoneulepipo, Pikku-Daidun äitinsä kanssa ja tietenkin lukematon määrä vastapäisestä opiskelijakylästä viime minuutilla asemalaiturille pyrähtäviä opiskelijoita. Jonkinlainen autopilotti päällä istun ja katselen pimeää aamumaisemaa ja kuuntelen aseman nimen toisensa jälkeen: Holstein, Osthorn, Berg, Tåsen, Ullevål stadion, Forskningsparken, Blindern... siinä jään pois ja kävelen muutaman sadan metrin matkan kampukselle. Ylämäkeen tietenkin, Oslossa kun ollaan. Tänä aamuna kuulutukset puuttuivat ja sekös oli hämmentävää; ihmiset eivät meinanneet osata jäädä oikeilla asemilla pois, vaan ryntäsivät vaunun ovelle viimetipassa. Hupaisaa. Niin sitä mennään aivot unessa aamusta toiseen itse kukin.

Tänään matkustajia oli ehkä vähän tavallista enemmän. Oslossa annettiin eilen harvinainen ilmoitus dieselajoneuvojen käyttökiellosta, koska ilmanlaatu oli erittäin huono. Pikkupakkanen ja täysin tuuleton sää blokkasivat ilmansaasteet kevyeksi utupilveksi laakson ylle.  Oslolaisia kehotettiin pysyttelemään sisätiloissa ja jos mahdollista tekemään etätöitä. Dieselautokiellon on ajateltu kestävän ainakin pari päivää. Autoilijat ovat olleet epäileväisiä; näinköhän parin päivän autoilukielto olennaisesti parantaa tilannetta. No tiedä häntä. Joka tapauksessa aamu-uutisissa raportoitiin, että normaalisti ruuhkaiset kaupungin ssääntuloväylät olivat vähemmän ruuhkaisia. Autoja arveltiin olevan liikenteessä noin kolmannes vähemmän kuin tavallisena arkiaamuna. Työkaverin mies oli lähtenyt liikkeelle aamulla jo puoli kuudelta, koska kielto astui voimaan aamulla klo 06.00. Kysyin tietenkin, miten hän aikoo tulla takaisin, kun kielto päättyy vasta iltakymmeneltä. Kuulemma aikoo olla töissä siihen asti. Pitkä päivä. Jotkut olivat ilmeisesti valinneet kapinallisen linjan ja ajelivat ihan entiseen tapaan ja maksoivat kiltisti 1500 kruunun sakon. Poliisilla ei ollut mitään lisäresurssia kiellon valvomiseen ja autojen pysäyttämiseen, joten tuskin kaupungin kassa kovin paljon kostui näistä sakoista.

Toisenlaista jännitystä oli aamupäivällä kun töissä tuli palohälytys ja koko rakennus tyhjennettiin ihmisistä. Jokaisessa kerroksessa on nimetty henkilö joka kiskaisee hälytyksen tullessa oranssin huomioliivin päälle ja kiertää tilat ja huolehtii, että kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys ja tarkistaa, ettei kukaan jää sisälle. Siinä sitten seisoskeltiin ulkona ja pohdittiin, mikä tällä kertaa aiheutti hälytyksen. Viime viikolla nimittäin meidän kerroksessamme mikroaaltouuni - tai pikemminkin mikrossa ollut ruoka - syttyi palamaan ja silloinkin koko rakennus evakuoitiin. Käry oli ollut kuulemma melkoinen. Tulista ruokaa, vitsailtiin seuraavana päivänä. Alemmassa kerroksessa oli ollut väitöstilaisuus juuri päättymässä ja koko sen yleisö sai vähän ekstraohjelmaa. Minä missasin koko jännityksen/huvin, kun olin jo ehtinyt lähteä. Damned. Tänään ilmeisesti oli kyseessä väärä hälytys tai harjoitus, koska paloautoja ei näkynyt ja noin kymmenen minuutin päästä saimme palata takaisiin sisälle. Toki siinä ulkona seisoskellessa ehdittiin pohtia sitäkin, onko nyt terveyden kannalta vaarallisempaa olla sisällä vai ulkona ja että  ehkä palokunta ei pääse paikalle, koska heillä on dieselautot.

Iltapäivällä aamun  pikkupakkanen olli vaihtunut jäätävään sateeseen. Mielenkiinnolla odotellaan, mitä viranomaiset kertovat huomisesta ilmanlaadusta.  Mahtaako tulla perinteinen Holmenkollen-sumu?

Kaupunkisuunnistusta

Minne mennä joutilaana lauantaipäivänä Oslossa? Noin yleisesti ottaen kaupungilla rampostaminen ei  kiinnosta, mutta uudessa asuinkaupungissa on kiva tutustua uusiin paikkoihin nyt kun lähiympäristö ja ns pakolliset reitit ovat jo tulleet tutuiksi. Olin ajatellut mennä Munch- museeon ja sen lähiympäristöön mutta työkaveri vinkkasi, että jos on hyvä ilma niin kannattaisi tutustua Ekeberg-puistoon. Ekeberg on Oslo-vuonon itärannalla aivan kaupungin keskustan tuntumassa oleva korkea kukkula, joka annettiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön jo 1889 ja jossa on nyt muutaman vuoden ollut patsaspuisto. Taidemuseollahan voisin käydä jonain sateisena viikonloppunakin. Hyvä idea!


Koska tuo kaupungin itäpuoli on ihan tuntematonta aluetta minulle, piti ensin vähän perehtyä karttoihin ja liikenneyhteyksiin, etten olisi ihan hukassa tällä kaupunkiretkellä. Päätin mennä metrolla keskustaan ja kävellä sitten jo tutuksi tullutta reittiä bussiterminaalin, poliisitalon ja verotoimiston ohi ja katsella sitten, mistä pääsee ranta-alueelle. Käytännössä koko oopperatalon ympäristö on yhtä isoa rakennus- ja tietyömaata ja kaikki kadut ja kävelytiet eivät ole tällä hetkellä avoinna liikenteelle.

Siinä mielessä suunnistaminen uusien modernien rakennusten juurelta Ekebergiin oli helppoa, että kohde oli koko ajan näkyvissä, vaikka jouduinkin vähän kiertämään tietöiden takia. Lopulta sain näkyviin puistoon vievän kävelytien alun ja lähdin kiipeämään rinnettä ylös. Valokuviin tuntuu olevan mahdoton vangita rinteen jyrkkyyttä, mutta toki jotain sekin kertoo, että nousua huipulle on 115 m merenpinnan tasosta. Mitkä maisemat kukkulan laelta avautuikaan! Kyllä kannatti kiivetä.

Puistolla on mielenkiintoinen historia. Yli sadankolmenkymmenen vuoden aikana monenlaista on ehtinyt tapahtua. Jo 1800-luvun lopulla avattiin ensimmäinen kahvilarakennus. Toisen maailmansodan ja saksalaismiehityksen aikana saksalaiset miinoittivat koko ylätasangon aukean alueen, jotteivat liittoutuneiden joukot voisi käyttää sitä lentokenttänä. Nyt tuolla kukkulan laella on leirintäalue ja kotieläinpuisto. Epäilen, että tapaamani karkulaiset olivat peräisin kotieläinpuistosta. Millä riemulla ne laukkasivatkaan puistoaukealla edes takaisin! Tuppasi väkisinkin hymyilyttämään.

Uusi funkkistyylinen ravintolarakennus valmistui 1929, mutta vähitellen se jäi pois käytöstä ja suljettiin kokonaan 1997. Rakennus ehti lähes rapistua ennenkuin yksityinen sijoittaja, Christian Ringnesin yhtiö, osti sen ja teki valtavan työn kunnostaessaan sen nykyiseen loistoonsa: todellinen kulttuuriteko, sillä Ekebergsrestaurant on kuulemma Oslon harvoja funkkisrakennuksia.

Muutama vuosi sitten sama sijoittaja sopi kaupungin kanssa puiston kunnostamisesta ja yksityisen patsaskokoelmansa sijoittamisesta puistoon. Puisto avattiin kunnostettuna loppuvuodesta 2013. Teoksia on yhteensä 35 ja ne on sijoiteltu väljästi kävelyteiden ympärille. Suurin osa teoksista on ravintolan ja sen läheisyydessä olevien rakennusten ympärillä. Minä en kiertänyt kaikkia, kun en älynnyt printata puiston opaskarttaa mukaani. No, ei haittaa; onpa katseltavaa toisellekin kerralle.

Palasin alas toista reittiä, mutta se taisi olla jotakuinkin yhtä jyrkkä kuin se, jota käytin mennessä - ainakin päätellen vastaantulijoiden tuskaisista ilmeistä ja puuskutuksesta.

Arvelin tässä vaiheessa, että minulle tuli riittävästi askelia tällä reissulla joten hyppäsin ratikkaan ( täkäläisittäin trikk) ja köröttelin sillä koko keskustan läpi aina Majorstueniin asti. Oli kiva katsella pääkaupungin lauantai-iltapäivän
 hyörinää  ikkunasta ja ihailla upeita vanhoja rakennuksia, joita on etenkin Kuninkaanlinnan ja Majorstuenin välillä. Tätä ratikkamatkailua voisi tehdä enemmänkin; käytännössä ilmaista sight-seeing ajelua matkakortin haltijalle.